Suzanne Collins, Nälkäpeli (2008)
On aika arpoa. Effie Trinket sanoo tavalliseen tapaansa: "Naiset ensin!", ja menee lasipallolle, jonka sisällä ovat tyttöjen nimet. Hän työntää kätensä syvälle palloon ja ottaa sieltä lapun. Väkijoukko vetää henkeä, voisi kuulla naulankin putoavan, minulla on huono olo ja toivon hartaasti, että se en ole minä, että se en ole minä, että se en ole minä.
Suzanne Collinsin scifi-teos esittää karmaisevan vision tulevaisuuden tosi-tv:stä. Panemissa pelkät kyyneleet ja juonittelut eivät enää riitä - hyvät katsojat, tervetuloa seuraamaan Nälkäpeliä!
Tässä blogissa kahden eri koulun oppilaat keskustelevat lukemastaan kirjallisuudesta.
maanantai 11. helmikuuta 2013
torstai 7. helmikuuta 2013
Agatha Christie, Eikä yksikään pelastunut (1939)
"Kävi kymmenen pientä neekeripoikaa yhdessä pöytähän,
vaan yksi kun ruokaan tukehtui, on jäljellä yhdeksän.
Vietti yhdeksän pientä neekeripoikaa illan niin rattoisan,
vaan aamun tullen avaa vain silmänsä kahdeksan.
Lähti kahdeksan pientä neekeripoikaa onneaan etsimään,
yksi kun sille tielle jäi, joukko väheni seitsemään.
Ja seitsemän pientä neekeripoikaa sytykkeitä vuoli.... "
Kymmenen erilaista ihmistä houkutellaan salaperäiselle Neekerisaarelle. Jokainen heistä on joskus tehnyt jotain, jonka soisi unohtuvan. Tunnelman tiivistyessä jokainen heistä joutuu kuitenkin tekemään tiliä menneisyytensä kanssa tapahtumien seuraillessa erästä lastenlorua...
Tämä Christien klassikkoteos on perinteisen palapelidekkarin ehdoton kuningatar, jonka lukijasukupolvi toisensa jälkeen on löytänyt.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)