Suzanne Collins, Nälkäpeli (2008)

On aika arpoa. Effie Trinket sanoo tavalliseen tapaansa: "Naiset ensin!", ja menee lasipallolle, jonka sisällä ovat tyttöjen nimet. Hän työntää kätensä syvälle palloon ja ottaa sieltä lapun. Väkijoukko vetää henkeä, voisi kuulla naulankin putoavan, minulla on huono olo ja toivon hartaasti, että se en ole minä, että se en ole minä, että se en ole minä.

Suzanne Collinsin scifi-teos esittää karmaisevan vision tulevaisuuden tosi-tv:stä. Panemissa pelkät kyyneleet ja juonittelut eivät enää riitä - hyvät katsojat, tervetuloa seuraamaan Nälkäpeliä!

Agatha Christie, Eikä yksikään pelastunut (1939)

"Kävi kymmenen pientä neekeripoikaa yhdessä pöytähän,

vaan yksi kun ruokaan tukehtui, on jäljellä yhdeksän.

Vietti yhdeksän pientä neekeripoikaa illan niin rattoisan,

vaan aamun tullen avaa vain silmänsä kahdeksan.

Lähti kahdeksan pientä neekeripoikaa onneaan etsimään,

yksi kun sille tielle jäi, joukko väheni seitsemään.

Ja seitsemän pientä neekeripoikaa sytykkeitä vuoli.... "

Kymmenen erilaista ihmistä houkutellaan salaperäiselle Neekerisaarelle. Jokainen heistä on joskus tehnyt jotain, jonka soisi unohtuvan. Tunnelman tiivistyessä jokainen heistä joutuu kuitenkin tekemään tiliä menneisyytensä kanssa tapahtumien seuraillessa erästä lastenlorua...

Tämä Christien klassikkoteos on perinteisen palapelidekkarin ehdoton kuningatar, jonka lukijasukupolvi toisensa jälkeen on löytänyt.

Antoine de Saint-Exupery, Pikku Prinssi (1943)

Pikku Prinssi on kotoisin Asteroidi B 612:lta, mutta sattuneista syistä hän jättää kotinsa ja aloittaa pitkän matkan avaruuden halki. Juttuun liittyy eräs hyvin vaativainen Ruusu.

Matkoillaan tähdeltä toiselle prinssi tapaa aikuisia, kuten Kuninkaan, Turhamaisen, Juopon, Liikemiehen, Lyhdynsytyttäjän sekä Tutkimusmatkailijan. Heidän melkoisen hölmöissä touhuissaan riittääkin ihmettelemistä. Käärme ja Kettu ovat Maan asukkeja, jotka opettavat prinssille perimmäisiä totuuksia elämästä ja kuolemasta.

Teosta voi lukea filosofisena pohdiskeluna arvoista, rakkaudesta, kaipuusta ja menetyksestä, mutta myös ihan vain satuna. Ja saduissahan voi matkustella avaruudessa ilman rakettia ja asustaa tähdellä, muistakaa se.

"Isot ihmiset ovat kerta kaikkiaan omituisia", pikku prinssi totesi eteen päin matkustaessaan.

Anna-Leena Härkönen, Häräntappoase (1984)

"Se eli. Mä näin heti, et se eli."

Kaupunkilaiskundi Alpo "Allu" Korva melkeinpä pökertyy, kun Torvenkylän kummallinen kaunotar Kerttu tupsahtaa sateesta hänen eteensä paljasjaloin, itsevarmana ja meikit valuen. Alpon painajaismainen maalaisreissu eksyy melkoisille sivupoluille, kun hän rakastuu ensimmäistä kertaa - eikä kysymys ole tällä kertaa mistään platonisesta rakkaudesta. Luvassa on kaikenlaista "toimintaa" aitoissa ja autiotaloissa. Mukana menossa kaasuttelevat Torvenkylän rehvakkaat maalaisserkut Rutanen ja Svante.

Anna-Leena Härkönen kirjoitti romaanin ollessaan vain 18-vuotias. Kirja on puhekielinen ja minäkertoja on teini-ikäinen poika. Ja kaikkihan tietävät, mitä heidän mielessään liikkuu, ainakin Häräntappoaseen luettuaan.

Astrid Lindgren, Veljeni Leijonamieli (1973)

Astrid Lindgrenin rakastetussa fantasiakirjassa molemmat päähenkilöt ovat heittäneet lusikan nurkkaan jo sivulla 20! Mutta ei hätää: Leijonamielen veljekset Korppu ja Joonatan jatkavat kuolemanjälkeistä elämää Nangijalassa, ja sieltä ei puutu salaliittoja, miekkoja eikä lohikäärmeitä. Helppolukuinen tarina on yhtä aikaa jännittävä, surullinen ja hauska.

"Ja silloin kuului se huuto. Katlan nälänparkaisu, jonka kaikki niin hyvin tunsivat. Silloin putosivat miekat ja keihäät ja nuolet, eikä taistelijoista ollut enää taisteluun. Sillä he tiesivät, ettei enää ole pelastuksen toivoa."

Louis Sachar, Paahde (1998)

"Greenjärven leirillä ei ole järveä. - - Kesän päivälämpötila keikkuu kolmenkymmenenviiden asteen paikkeilla varjossa, jos löydät jostain varjon. - - Leiriläiset eivät saa maata riippumatossa. Matto on Valvojan. Valvoja omistaa varjon. - - Joskus joku leiriläinen hankkii tahallaan skorpionin tai pienen kalkkarokäärmeen pureman. - - Mutta keltatäpläliskon puremaa ei kannata hankkia. Se on pahinta, mitä voi saada. Se tappaa hitaasti ja tuskallisesti. Aina. - - Greenjärven leiri on pahojen poikien leiri."

Stanley Yelnatsin kohtalona on olla väärässä paikassa väärään aikaan. Kun hänen päähänsä putoaa lenkkitossu, hän joutuu rangaistusleirille paahtavan kuumaan autiomaahan muiden poikien kanssa. Poikien tehtävänä on kaivaa kuoppia. Mutta miksi?

William Golding, Kärpästen herra (1954)

Joukko englantilaisia koulupoikia pelastuu Tyynen meren saarelle, kun heidän lentokoneensa ammutaan alas II maailmansodan aikana. Aluksi elämä ilman aikuisia on jännittävää leikkiä, mutta vähä vähältä väkivalta, julmuus ja pelko alkavat hallita poikien elämää saarella. Sivistyksen pinnan murentuessa kuorituvat esiin villi-ihmisten vaistot ja alkaa kamppailu vallasta, elämästä ja kuolemasta.

"Peto tappakaa. Kurkku leikatkaa. Veri laskekaa. Kallo murskatkaa."

Kira Poutanen, Ihana meri (2001)

"Mä luen läksyt seisaaltaan, juon vettä ja lähden juoksemaan. Yöllä mä herään tekemään vatsalihaksia, en mä voi nukkua, kuvittele, miten paljon vähemmän energiaa se vie kuin vaikka seisominen. Mutta musta tulee laiha, kaunis ja vahva, täydellinen lumienkeli, vesikeiju, jääprinsessä, jota kukaan ei voi koskettaa..."

Kira Poutasen esikoisromaani Ihana meri kertoo 15-vuotiaasta Juliasta, jonka elämää syöminen ja suorittaminen alkavat hallita. Teos on raju kuvaus anoreksiaan sairastuvan tytön elämästä ja sisäisestä maailmasta. Kuinka Julian lopulta käy?

Deborah Spungen, Nancy (1983)

Miltä tuntuu olla äiti, kun oma rakas tytär näyttää kulkevan tuhon tietä? Deborah Spungen on kirjoittanut kirjan narkomaanin ja mielenterveysongelmaisen tyttärensä elämästä. Nancysta tuli oman aikansa julkkis ja kulttihenkilö, koska hän alkoi seurustella the Sex Pistols -yhtyeen basistin Sid Viciousin kanssa, kohtalokkain seurauksin. Sex, drugs and rock´n roll koitui molempien nuorten tuhoksi.

"Kuolen, ennen kuin olen täyttänyt 21 vuotta, ja kun kuolen, kuolen kuuluisana."